Jal Lloyd käveli itsevarmasti eteenpäin. Hän käveli kohti uutta taloaan, joka oli keskellä landea. Vielä viime viikolla Jal asui keskellä Stadia, nauttien cocktaileja ja istuen baareissa iskemässä naisia. Nyt kun kaikki se oli ohitse, kun suurpalo tuhosi melkein Stadin kokonaan, oli Jalin siirryttävä eteenpäin. Ja ainoa paikka, jossa oli talo hänen budjetilleen sopivaksi oli keskellä Leutolaaksoa. Kerrotaanpas hieman Jalista. Jal on suhteellisen siisti (6), hieman normaalia ujompi (5), erittäin toimelias (8), vakava (4) ja marisija (4). Herran tavoite on Nautinto (mitäs muutakaan bilettävältä Jalilta voisi odottaa?) ja hänen elämäntavoitteensa on Julkkiskokki. Se on hänen suurin salaisuutensa, koska yleensä miehiltä ei odoteta niin kulinaristisia asioita.
Jalin uusi talo ei ollut niin odotuksia täyttävä. Se oli tavallaan soma, mutta todella pieni. Ulkopuolella oli suihku ja vessa. Nyrpistellen nenäänsä Jal suuntasi sisälle taloon.
Talo ei sisäpuoleltakaan ollut kauhean hurmaava. Jalilla oli juuri ja juuri varaa sohvaan, kun kaikki nesessäärit olit hankittava.
Koska Jalille ei jäänyt rahaa kuin 20§, joten hän halusi testata taiteellisia taitojaan. Olihan tämä ihan hyvää ajan tappamista.
Parin tunnin päästä, miehen vatsa huusi ruokaa. Jääkaapista ei löytynyt muuta, kuin pari homeista leipää, viikon vanhaa kinkkua ja varmaan sinappia, koska siinä oli vihreitä läikkiä. Kumminkin tämä oli ruokaa ja Jal söi niitä, ei kumminkaan hyvällä mielellä.
Jalilla oli stadissa ihan oma kuntosali, mutta Leutolaaksossa ei ollut edes keskustaa, joten Jal rupesi hyppimään hyppynarulla.
Miltein heti virallisenepävirallinen tervetulokomitean tapainen tuli tapaamaan Jalia. Jali katseli sen hetkistä naistarjontaa, joka koostui vain vihreäihoisesta naisesta...
Musta hiuksisesta valmissimistä...
ja vanhasta miehen käppänästä, joka vihelteli Jalille, kun tämä hyppi narulla.
Jali ei halunnut olla sillä hetkellä kontaktissa kehenkään ja luikki sisälle. Jal oli myös todella uupunut.
Jal meni samantien nukkumaan, koska muuttosotkut, tunkeilevat vieraat ja homeiset leivät aiheuttivat Jalille kurjaa oloa. Hän olisi maksanut mitä vain, jos olisi päässyt takaisin Stadiin.
Jal heräsi joskus kuudelta, askeliin ja outoon mutinaan. Herra meni ulos ja näki sielä mustalaisvanhuksen. Hän oli lukenut jostakin, että Leutolaakson mustalaisvanhus voisi auttaa häntä rakkaushuolissa.
"Anteeksi, hyvä rouva. Osaisitteko auttaa minua rakkaushuolissani?", Jal kysyi naiselta jolla oli pirullinen ilme naamallaan. "Totta kai, ylväs nuori herra. Maksakaa vain hyvä summa", mustalaisnainen sanoi. "Tässä olisi 10§ ei minulla ole enempää", Jal sanoi ja antoi rahaa naiselle.
"Pyh pah, ei tuolla raha määrällä saa muuta kuin terroria aikaan", nainen sanoi ja rupesi puhumaan kristalli palolleen salaista ennustajakieltä.
"Oo se on pinkki!" Jal huusi hurmiossaan.
Taivas pimeni ja taivaalta putosi nainen.
"Alejandrooo, hei mitä minä teen täällä?" Nainen huusi, kun hänen laulunsa keskeytettiin.
"Hei, olen Jal Lloyd. Haluaisitko olla tyttöystäväni?"
"Kiitos mutta ei kitos, minulla on jo tyttöystävä", nainen sanoi ja lähti kävelemään tontilta pois.
"Hupsis anteeksi, olen pahoillani, minun piti hankkia sinulle ihan heteronainen, mutta sen siitä 10§ saa", ennustaja eukko manaili ja naureskeli itsekseen. Jal halusi unelmien naisensa, joten antoi eukolle loput rahansa.
Taas pienellä simsalibimillä tuli punahiuksinen tyttö maankamaralle.
"Umm... missä minä olen?" Nainen kysyi pidellen päätään.
"Hei minä olen Jal Lloyd, tämän tontin omistaja. Meillä on näemmä treffit", Jal sanoi ja hymyili naiselle.
"Ahaa... No minä olen Heidi Fuchs, ja mikä ettei lähdetään vain treffeille", Heidiksi esittäytynyt nainen sanoi.
Jalin ja Heidin tutustuessa ennustajaeukko tuli koko ajan väliin.
"Haluaisitko mennä sisälle, että saisimme olla kaksin?" Jal ehdotti.
"Huh huh, noh mikä ettei", Heidi sanoi ja punastui. Sillä välin ennustaja eukko hiippaili pois tontille katsoen pistävästi Jalia.
"Tiesiksä Heidi, et sulla on todella ihanat silmät", Jal yritti hurmata neitokaista.
"Hehe, kiitos hihi", Heidi sammalsi ja naureskeli. "Sullakin on ihan kivat silmät".
Jal keräsi kaiken rohkeutensa ja suukotti Heidiä sulle. Heidi vastasi suudelmaan heti.
"Heidi sä oot yksi ihanimmista naisista joita oon tavannut ikinä, ihan ku sä ymmärtäisit mua paremmin ku mä ite itteeni", Jal sanoi. Heidi naureskeli ja nautti selkähieronnasta.
"Jal säkin oot yks parhaimmista miehistä joita oon ikinä tavannut".
Jalin ja Heidin suhde eteni todella nopeasti yhdessä yössä. Jal tunsi perhosia vatsassana aina kun suuteli Heidiä. Hän taisi rakastaa Heidiä.
"Mä tiedän että tää saattaa kuulostaa ihan teinilöpinältä, mutta haluutko alkaa olee?" Jal naurahti hermostuneesti kun huomasi Heidin kummastuneen ilmeen.
"Höpsö, totta kai alan "olee"", Heidi naurahti ja suuteli vienosti Jalia.
Heidin oli lähdettävä, koska hän asui Takemizu-kylässä kaukana täältä. Hänen lentonsa oli lähdössä parin tunnin sisään. Heidin lähdettyä Jal päätti treenata ihan urakalla. Heidi ansaitsisi iso muskelisen miehen eikä mitä tahansa tallaajaa.
Jal päätti mennä takaisin myöhemmin illalla kotiinsa nukkumaan. Seuraavana aamuna hän oli hakemassa aamulehteä, kun näki jotain ihanaa.
Kauniin posteljoonin. Jal ei pystynyt puhumaan naisen kanssa, koska samantien miehen kimppakyyti tuli hakemaan häntä. Jal olisi halunnut hypätä pois autosta ja juosta naisen luokse, muttei se olisi ollut sopivaa.
Töistä tulessaan Jal oli todella väsynyt ja tympääntynyt, pomo oli kironnut miehen pieninpään koloon ja varmistanut ettei mies saisi koskaan ylennystä. Joten Jal jäi Suurlähettilään avustajaksi. Tänään hän ei edes saanut palkkaansa.
Yksi asia joka piristi Jalia, oli Heidin lähettämä ruusu. Siinä oli lappu, johon Heidi oli kirjoittanut rakastavansa Jalia, ja haluavansa tavata tämän uudelleen.
Jal oli luonnollisesti iloinen ruusuta,joten lähetti Heidille kirjeen, jossa luki Jalin haluavan tavata naisen uudestaa mahdollisimman pian, mutta ainoa asia joka esti Jalia soittamasta naiselle oli se posteljooni. Jal oli ihastunut häneen ensihetkestä. Posteljooni ei tietenkään ollut mikään Miss Sim, mutta kummiskin hän oli nätimpi, kuin esimerkiksi Heidi. Jos Jal vain saisi naisen puhelinnumeron..
Seuraavat päivät menivät todella nopeasti, nukkuen ja työskennelleen. Jal raatoi niska hiessä Suurlähettiläälle ja yriti aina sietää kaikkea kuraa mitä hän sai niskaansa, niin työkavereiltaan kuin itse Suurlähettiläältä.
Koska Suurlähettilään avustaja ei ollut mitenkään kiva duuni, päätti Jal etsiä uusia polkuja, ehkä löytäen kulinaristisen ihanuuden, ja niinhän siinä kävi. Lähiravintola, Leutolaakson Stadissa tarvitsi tiskiapulaista. Koska se oli kummiskin lähellä Jalin toiveuraa, ja oli osana Jalin toiveuraa, päätti mies soittaa sinne ensimmäiseksi aamulla.
Heidi oli taas ilmoitellut itsestään antamalla Jalille lahjaksi pelipöydän. Jal ei nähnyt pöytää tarpeelliseksi ja päätti myydä sen. Hän saikin siitä 4000§.
Jal olisi halunnut ostaa itselleen sängyn, muttei halunnut kuluttaa kaikkia rahojaan, vaan päätti vielä pari päivää nukkua sohvalla.
Heti aamuvarhaisesta Jal oli soittanut Ravintola Mustakynteen ja saanut paikan. Jal oli lähempänä Julkkiskokin ammattia. Hän oli lukenut päivän lehdestä, että maata kaivamalla saattoi löytää Sinipunaparran aarteen jonka arvo oli huikeassa 50 000§.
Ei ihan Sinipunaparran aarretta, mutta lähellä. Jal löysi vanhan kiinalaisen kullasta tehdyn lohikäärme patsaan jonka arvo oli 500§. Hän päätti myydä sen, että saisi lisää rahaa.
Jal alkoi jo haista aika pahalle kaiveluiden jälkeen ja päätti mennä suihkuun. Samalla alkoi sataa lunta. Myös posteljooni oli tullut tuomaan postia. Nyt tai ei koskaan, Jal ajatteli.
"Päivää herra Lloyd. Luulin, että olette töissä!" Posteljoonitar nimeltään Karie sanoi.
"Erosin työstäni Suurlähettilaan avustajana, mutta eikö teillä ole yhtään kylmä? Nythän sataa lunta, ja te olette sortseilla ulkona!", Jal sanoi huolissaan. Nainen vain naurahti ja sanoi tämän kuuluvan työasuun.
"Tiesitkö, että tuollaisen naisen kanssa olisi ihana seurustella", Jal sanoi ja vinkkasi naiselle silmää. Karie oli hämillään.
"En minä millään saata, en saisi deittailla pomoja", Karie sanoi.
Jal oli masentunut Karien toruista, koska hän luuli naisen olevan hänelle Se Oikea. Sitten hän muisti, että hänellä oli vielä Heidi.
Ennen kuin Jal ehti ottaa luurista kiinni, kimppakyyti saapui. Ensimmäinen päivä tiskarina. Ei paha, ei paha.
Työ oli uuvuttavaa, koska Jalia oltiin pyydetty tekemään ruokaa, joka kärsityi ja melkein puolet ravintolasta paloi poroksi. Jal melkei menetti työnsä.
Kylmät talviyöt eivät olleet mukavia, joten Jal päätti ostaa rahoillaan sängyn. Se lämmitti mukavasti, ja se olikin tärkeää, koska talossa ei ollut lämmitystä ja suurin osa Leutolaaksosta oli talvea.
Aamulla Jal yritti valmistaa uunileipiä,mutta huonolla onnella. Jal jo pelästyi,että polttaisi talonsa tuhkaksi..
Koska Jal kärsi yksinäisyydestä hän rupesi näkemään harhoja. Vaaleanpunainen pupu vain naureskeli Jalille.
Viedessään roskia, Jal huomasi onnekseen Karien tulleen takaisin, mutta jonkun pojan kanssa.
Jal päätti olla välittämättä tuosta pojasta, se saattoi vain olla Karien pikkuveli.
"Tiesitkö Karie, että olen ravintola-alalla, ja pidän kokkauksesta", Jal kertoi Karielle. Ehkä sillä hän pystyisi saamaan Karien itselleen.
"Oikeastikko? Minä rakastan kokkausta ja haluaisin olla ravintola-alalla, mutten ole vielä löytänyt töitä, kun Sinipunaparrasta vietiin työt heti nenäni edestä! Tapan sen lurjuksen jonka sen vei, mutta missä ravintolassa sinä työskentelet?", Karie kysyi innostuneesti.
"Eeh, ravintola Sinipunassa, pääkokkina", Jal valehteli. Hän ei halunnut, että Karie vihaisi häntä
"Voi Jal-rakas voisitko suositella Julkkiskokkianne antamaan minulle töitä?" Karie kysyi innoissaan.
"En tiedä, en ole niiin vaikutusvaltainen, mutta katson mitä voin tehdä", Jal sanoi köhien kurkkuaan.
Jal hipsi takaisin kotiinsa syömään vanhoja jäämiä. Miten hän nyt silleesti valehteli Karielle, ja jos Karie tulisi Sinipunaan ja kysyisi Jalia, joka tiskasi likaisia astioita? Jospa vaan olisi parempi jättää Karie ja keksittyä muihin asioihin.
Seuraavana aamuna Jal päätti tehdä kunnon kevätsiivouksen ja kutsua Heidin kylään. Hän halusi elämän järjestykseen ja paras tapa aloittaa olisi tavata Heidi.
Jal oli koko päivän yrittänyt tavoittaa Heidiä, kunnes illalla tyttö vastasi.
"Heidi Fuch puhelimessa", Heidin väsynyt ääni vastasi.
"Hei täällä on Jal Lloyd, en tiedä muistatko minua?" Jal kysyi hiukan surumielisesti.
"Jal! Ihana kuulla sinusta, mitäs Leutolaaksoon kuuluu?" Heidi kysyi jo pirteämmällä äänellä.
"Hyväähän tänne, kuule Heidi haluaisin kysyä yhtä asiaa", Jal aloitti
"Niin?"
"Haluaisitko tulla tänne Leutolaaksoon pariksi päiväksi?" Jal kysyi
"Hmm hyvä on,mutta seuraava lento lähtee vasta kolme päivän päästä, ja olen siellä ehkä neljän päivän päästä, käykö?" Heidi kysyi.
"Tietty käy, tärkeintä on vain, että tulet käymään", Jal sanoi. "Nähdään sitten"
"Juu nähdään", Heidi sanoi ja sulki puhelimen. Ehkä asiat eivät olletkaan niin huonosti.
Neljä päivää menivät todella nopeasti. Ennen kuin Jal edes tajusikaan Heidi oli hänen pihallaan etsimässä näemmä Jalia kuopasta.
Heidi oli ottanut mukaansa hyvän ystävänsä Reinan. Jal ei ollut kauhean tyytyväinen tähän.
"Hei anteeksi! Minäkin olen täällä!" Jal huusi, mutta ystävyksen vain naureskelivat yhdessä.
Kun Jalin hermoromahdus saatiin lopetettua, päätti Heidi tutustuttaa Jalin ja Reinan toisiinsa.
"Jal tässä on paras ystäväni Reina. Hän asuu täällä Leutolaaksossa, Reina tämä on poikaystäväni Jal, joka asuu täällä Leutolaaksossa myöskin", Heidi selosti. Jal ja Reina kättelivät.
"Hauska tutustua", Reina sanoi Jalille, joka hymyili naiselle
"Hauska tutustua", Jal vastasi. Jal pyysi Heidiä talon ulkopuolelle ja pyysi tätä muuttamaan yhteen Jalin kanssa. Heidin suostui pikemmiten, mutta mitään kummempia ei pystytty viettämään, kun Jalin oli taas lähdettävä töihin.
Heidi päätti muuttaa ulkomuotoaan, koska hän halusi olla moderni nainen. Takemizu-kylässä kun aina piti pitää perinteistä kaapua.
"No mitä pidät Jalista, Reina?" Heidi kysyi?
"Minusta hän todella hyvä mies, ja todella söpö", Reina vastasi ja laittoi kätensä suunsa eteen.
"Kyllä minä tiedän hänen olevan suloinen ja todella söpö", Heidi sanoi. Hän ei tainnut tajuta, että Reina oli ihastunut Jaliin.
Jal pääsi vasta illalla kotiin, joten hän päätti mennä kylpyyn, koska hänelle tuli flunssa.
Jalin yskä oli todella paha, Jal toivoi, ettei vain kuolisi ennen aikojaan, koska hänen oli saatava, edes jonkinlaista jatketta suvulleen. Eihän Heidi ollut Jalin verisukulainen.
Kun Jal meni sänkyyn hän käpertyi Heidin viereen joka oli herännyt Jalin yskimiseen. Toivottavasti hän ei kuole, ainakaan vielä. Heidi mietti.
Seuraavana aamuna Heidillä oli kahta kauheampi nälkä.
"Jal tiedätkö miksi naiselle tulee vain yhtäkkiä nälkä, mamboilun jälkeen", Heidi kysyi vihjailevasti.
"Se vie paljon voimia", Jal sanoi. Miehet eivät koskaan tajua.
Heidi oli usein yksin kotona, koska Jal joko nukkui tai oli töissä. Heidi halusi päästä Kenraaliksi, mutta halutuski sellaiseksi, koska hän oli Suosio-tavoitteinen. Luonteeltaan Heidi oli todella siisti (9), menevä (10), toimelias(8), vakava (3) ja marisija (3).
Takemizu-kylässä ei ollut tapana, että naisen hankkisivat töitä, ei Heidi osannut hakea minkäänlaista työtä. Siksi hän päätti lukea kirjan "Miten saan töitä". Hän sai selville, että tietokoneen tai lehtien välityksellä saattaisi löytyä joku kiintoisa ammatti.
Päivä oli taas mennyt todella nopeasti. Heidi ja Jal rakastivat toisiaan tosi paljon, mutta koska heidän elämäänsä ei sitonut mikään, halusi Jal yllättää Heidin. Heti seuraavana päivänä.